Musiikin parhaat 2010

 1. Elton John & Leon Russell: The Union

Hörselökauluksinen pianomies ja valkoparta vanha ukki onnistuvat yhteistyössään. Musiikki on sopivan juurevaa, tarttuvaa ja tunteikasta. Osa kappaleista menee myös jalan alle. Russellin ääni olisi yksin kaukana täydellisestä, mutta Eltonin ja vierailevien muusikoiden kanssa juttu toimii erinomaisesti.

2. Hot Chip: One Last Stand 

Brittiläisen Hot Chipin uusin levy on tasokas kattaus elektronisia alternative-hittejä.

3. Bad Religion: The Dissent of Man

Maailma kaipaa tarttuvia punk-melodioita ja laulunsanoja, jotka kuvaavat yhteiskunnan vääristymiä. Bad Religion tekee tätä työtä 30 vuoden kokemuksella ja saa yhä sydämen tykyttämään ja nyrkin nousemaan koholle.

4. Edwyn Collins: Losing Sleep

Collins muistetaan vuoden 1995 hittisinkusta Girl Like You. Skottimiehen poikkeava lauluääni vetoaa yhä. Hän kuulostaa samaan aikaan sekä 80-luvun lievästi epävireiseltä post-punkkarilta että 60-luvun supertähdeltä, mieleen hiipii Elvis Presley.

  5. John Legend & The Roots: Wake Up!

Afroamerikkalaisen soul-musiikin perinteet ja nykyisyys lyövät kättä tyylillä. John Legendin kolmannelle levylle yhtyeeksi on saatu The Roots.

6. Magnetic Man: Magnetic Man

Tekijäkolmikon hallussa on kiinnostavia uusia ideoita, painokkaita rytmejä ja vaikutteita yökerhojen tanssimusiikista.

7. Morcheeba: Blood Like Lemonade

Massoja kosiskelevaa hidasta electro-poppia? Ehkä niin, mutta Morcheeban musiikissa on myös taitoa ja tyyliä. Oikeiden soittimien käyttö parantaa äänimaisemaa.

8. Jamiroquai: Rock Dust Light Star

Funk rock -yhtye teki pitkähkön tauon jälkeen uuden tasokkaan levyn.

9. Eels: Tomorrow Morning

Eelsistä on tullut kestosuosikki, sen takaavat laulaja-lauluntekijän Mark Everettin melodiat ja tyylikeinot.

Kannattaako Weezeriä enää kuunnella? - LEVYARVOSTELU

Weezer: Hurley (2010)

Vuoden 2008 punakantisella levyllä Weezer teki pohjanoteerauksen. Jos tuo moniongelmainen äänite jätetään pois laskusta, ei Weezerin vaikeutena ole ollut tasavahvan levyn teko.  Harmin aiheena on ennemminkin ollut koukuttavien ja kiinnostavien hittien hupeneminen.

Ennakkokuuntelussa oleva, pian virallisesti julkaistava Hurley-albumi osoittaa, että Weezer on suurin piirtein yhtä tasokas yhtye kuin se on ollut kymmenisen vuotta. Laulaja Rivers Cuomon ja lauluntekijäkumppaneiden kappaleet rullaavat iloisen pop-punkahtavasti ja aivan yhtä tasokkaasti kuin ennenkin. Tuttua on toisaalta myös se, että mitään erityisen kiinnostavaa saati mullistavaa Weezer ei tee. Tällä kertaa erikoisinta on levyn kansi, jossa on kasvokuva Lost-televisiosarjan Hurleystä.

Edellä kirjoitettu ei tarkoita, että Hurley olisi huono levy, mutta Weezerin ensilevy asetti vuonna 1994 tason niin korkealle, että suurin osa yhtyeen myöhemmästä tuotannosta kalpeaa sinikantisen rinnalla. Voimaa uhkuvat kitarat ja dynaamiset kappalerakenteet ovat jääneet kaukaiselle 90-luvulle. Jäljellä on kuitenkin tuttu kitaravalli ja tasavarma laatu.

Hurleyllä on toivoa pienempien hittien muodostumisen suhteen. Memories-ensisinglen jälkeen jonkinlainen hitti voi tulla Ruling Me -kappaleesta, Brave New Worldista tai Hang Onista. Niidenkin edestä yritystä riittää Smart Girls -kappaleessa, mutta ainekset on kerätty aiemmista Weezer-lauluista.

ARVIO: 7 / 10

Tässä kaaviossa on tämänhetkinen arvioni kaikista Weezer-levyistä:

Weezer 'Hurley' julkaisupäivä on 14. syyskuuta. Levy on ollut sitä ennen kuultavissa Myspace-palvelussa.

Weezer: Raditude (2009)

Weezerin levyistä ensimmäinen on paras. Toinen levy on toiseksi paras ja kolmas levy kolmanneksi paras. Loppujen levyjen arvottaminen on vaikeaa ja tarpeetonta. Näin on asia tämän uusimman, seitsemännen levyn kohdallakin.

Rivers Cuomon sävellystaidot yhä riittävät keskimääräistä paremman rock-levyn tekoon. Kaliforinialaisyhtyeen uutuuslevyllä sen varaan ei kuitenkaan ole laskettu kaikkea. Cuomon ja hiphop-tuottaja Jermaine Duprin yhdessä säveltämä Can't Stop Partying on selvä syrjähyppy. Kappaleella vierailee rap-esiintyjä Lil Wayne. Muilta osin albumi on kuitenkin alternative rockia.

Kehuksi Raditudelle voi sanoa, että vähintään pari Weezer-klassikkoa on taas syntynyt. Sellaisia ovat ainakin Put Me Back Together ja I Want You to.

Levystä on tehty myös ns. Deluxe-levypainos, tottahan toki. "Luksus-levyltä" löytyy yksi suhteellisen kiinnostava kappale.

Coco Chanel & Igor Stravinsky - Muotidiivan ja säveltäjän suhde

Säveltäjä ja vaatesuunnittelija tapaavat toisensa 1900-luvun Pariisissa. Heidän välilleen muodostuu erityinen yhteys.

Muitakin henkilöitä elokuvaan toki liittyy, mutta sivujuonteet ja sivuhenkilöt eivät käy häiritsemään teemaa. Sen sijaan runsaasti saavat tilaa päähenkilöt ja Stravinskyn omaperäinen musiikki. Rajattua henkilönäkökulmaa pidän erinomaisena valintana. Näin syntyy tiivistunnelmaista taidetta taiteesta.

Vauhdinjanoista katsojaa tämä kaikki tietysti hirvittää. Hänelle tätä elokuvaa en voi suositella.

Coco Chanel & Igor Stravinsky on hyvin kuvattu. Elokuva ansaitsisi erinomaisen arvosanan, mikäli alku, keskikohta ja loppu kaikki olisivat erikseen erinomaisia.

Coco Chanel & Igor Stravinsky (2009)

Ohjaaja: Jan Kounen
Kirjoittaja (alkuperäistarina ja käsikirjoitus): Chris Greenhalgh

Pääosissa:
Mads Mikkelsen - Igor Stravinsky
Anna Mouglalis - Coco Chanel

Still-kuvia elokuvasta:
http://images.google.fi/images?q=Coco%20Chanel%20%26%20Igor%20Stravinsky&oe=utf-8&rls=org.mozilla:fi:official&client=firefox-a&um=1&ie=UTF-8&sa=N&hl=fi&tab=wi

Green Day tekee punkista progea

Green Day: 21st Century Breakdown (2009)


19.6.2009

Levynteon tahti hidastuu, mutta näppärien kappaleiden teko ei lopu.

Green Dayn uusimmalla levyllä kappaleet polveilevat laajalti, mikä antaa aihetta ajatella, että nämä Kalifornian konkarimuusikot ovat eräänlaisia proge-punkkareita. Tiukasti ajatellen kyse ei olekaan enää punkista, mutta mitäpä siitä. Tähän on sitä paitsi jo totuttu yhtyeen edelliselläkin levyllä. 21st Century Breakdown on muusikin ja laulujen aihepiirin puolesta luontainen jatkoa edelliselle, 4,5 vuotta sitten julkaistulle suurmenestyslevylle.

Myyntiä ei ainakaan haittaa, että levylle on saatu talteen lähes edellisalbumin tasoista hittiainesta. Levyn 18:lla kappaleella on kestoa 70 minuuttia, joten keskinkertaisia kappaleitakin riittää.

Laulaja Billie Joe Armstrongin sanoitukset saavat tälläkin kertaa voimansa yhteiskunnan kieroutumien kommentoinnista.

Green Dayn uusin levy kuulostaa melko jämäkältä paketilta; etenkin jos kuulija malttaa löytää melodioiden lisäksi tarttumapintaa sanoituksista.


7.0 ++++++++++++++______

Asteikko 0-10

Kiinnostava levysyksy

Ranskalaisen Air-kaksikon Love 2 -albumi ilmestyy jossain vaiheessa lokakuuta. Yhtyeen matalatempoinen electropop -linja saa yhä jatkoa, ainakin kahden tuoreimman singlen perusteella.



Wolfmother: Cosmig Egg on rockin klassikkoyhtyeille kunniaa tekevän australialaisyhtyeen toinen levy. Se ilmestyy 9. lokakuuta.



Muse: The Resistance ilmestyy 14. syyskuuta. Alternative rockin standardiyhtye on uusimman singlensä perusteella tutun tunnistettava.

Yhdysvaltaltojen Seattlesta kotoisin oleva grungevivahteinen metal-yhtye Alice In Chains tekee paluun levykartalle 29. syyskuuta.

Englantilaisen progressiivisen rockin kärkeen kuuluu Porcupine Tree. The Incident- levyn julkaisu tapahtuu 11. syyskuuta Saksassa ja 15. syyskuuta muualla Euroopassa.